Yksin vai yhdessä?

#38 Ajattelun avaimia: Yhdessä tekeminen haastaa ja raastaa, mutta vain yhdessä voi iloja tuplata ja taakkoja jakaa. 

Yhdessä tekemisen ilo ja tuska

Kunpa saisi vain itse päättää. Tehdä mitä haluaa silloin kun haluaa. Tunnistatko toiveen?

Ei tarvitsisi kysyä tai ainakaan kuunnella muiden mielipiteitä. Ei tarvetta kompromisseihin. Olisiko se ihanaa? Varmaankin se välillä on.

Yksin kannattaa osata olla. Itsekseen olosta nauttiminen on voimaannuttava taito.

Yksin ei olisi apua, kun sitä tarvitsee, ei tukea tai kaveria, jonka kanssa vaihtaa ajatuksia. Ei ketään, jonka kanssa jakaa tehtäviä. Ei toista ihmistä kantamaan lautaa toisesta päästä.

Kenen kanssa silloin hassuttelisi vähän töiden lomassa? Tai siunailisi työelämän pöljyyksiä? 

Ihminen on sosiaalinen olento

Sairaanhoitajaopinnoissa aikoinaan kuulaamme taottiin lause: "Ihminen on psykofyysissosiaalinen kokonaisuus." Näitä näkökulmia voi peilata hetken myös työelämään. Miten ne toteutuvat sinulla? Millä tavoin hyvinvointisi on psyykkistä, miten fyysistä, entä sosiaalista?

Itse olen aina viihtynyt hyvin yksin. Aloitin yksinyrittäjänä vuonna 2007. Silloin oli työkaverina Ajattelun avaimissakin välillä esiintynyt suomenlapinkoira. Se olikin mainio työkaveri. Silti huomasin kuusi vuotta myöhemmin hakeutuneeni yhteistyöyritykseen, jossa toimin edelleen. (Etsimme muuten uusia partnereita, siitä lisää vähän alempana).

Vuorovaikutuksen taito on sosiaalisuuden ytimessä. Se ei ole pelkästään puhumisen taitoa, vaan toisen kohtaamista syvemmällä tasolla. Erilaisuuden ymmärtämistä ja sallimista.

Ja myös itsen kohtaamista. Usko tai älä, olet kaikissa suhteissasi yksi osapuoli.

Terveisin
Henna