Uupumatta työssä

28.03.2024

#6 Ajattelun avaimia: Työssä uupuminen on monitahoinen asia. Iso oivallus on se, että omalla ajattelulla on sormensa pelissä uupumisessakin. Kun sen oivaltaa, omat vaikutusmahdollisuudet moninkertaistuvat. Ja se voi muuttaa kaiken.

Uupumatta työskenteleminen on taito ja se on hieno juttu

Jos uupumatta olemisen taito ei ole sinulla valmiina, ethän pidä sen takia itseäsi huonompana, kuin muut. Eivät kaikki osaa kreikkaakaan, vaikka toiset osaavat. Jos haluat oppia, vahvistaa itsessäsi kestävän työnteon taitoja, keinoja löytyy kyllä.

Kaikki eivät uuvu samassakaan työssä ja samankaltaisessa tehtävässä. Sosiaalisessa mediassa tätä ei saisi sanoa ääneen. Mutta sen sanomisen ei pitäisi herättää vastustusta tai huonommuudentunnetta, vaan uteliaisuutta. Uupumattomuus on siis taito, ja taidot ovat mahdollisia oppia. Miten ne ihmiset ympärilläni sen tekevät, jotka ovat ehkä samankaltaisessa tehtävässä, mutta jaksavat sitä paremmin kuin minä.

Joel Haahtelan kirjassa Marijan rakkaus tuli vastaan ilahduttava lause: "Ihmismieli on vinoon menneiden ajatusten magneetti." Tällaisia vähän vinoon menneitä ajatuksia löytyy myös uupumisen taustalta.

Stereotyyppisesti helpommin uupuva

  • on korvaamaton
  • on palveleva ja asettaa muut poikkeuksetta itsensä edelle
  • ei riitä
  • kokee arvostamattomuutta muiden ja/tai itsen taholta
  • suorittaa (automaattisesti)
  • kokee valinnat ja rajaamisen hankalaksi
  • kokee rajojen viestimisen vaikeaksi
  • murehtii ja viettää aikaa kielteisissä kehissä

Stereotypiat ovat tietysti yksinkertaistuksia, monella tapaa vajaita verrattuna yksilön monitahoiseen maailmaan. Siitä huolimatta edellä oleva lista saattaa herättää samaistumisen kokemuksia osalle lukijoista.

Jos tällaiset edellä mainitut ajatukset tuntuvat todelta, ne saattavat aiheuttaa työssä jo monenmoista uuvuttavaa toimintaa.

Voisiko olla, että kaikki mielessäsi olevat totuudet eivät aivan välttämättä, ihan aina olekaan ainakaan täysin totta?

Totuuksia mustavalkoisuudesta harmaan sävyihin

Kokeile siirtää jokin kokemasi totuuslause kyllä/ei -maailmasta sellaiseen maailmaan, jossa voi kysyä, kuinka totta se on. Onko se yhtä totta, kuin painovoima eli ihan tosi paljon totta. (Se oli muistaakseni ainoa fysiikan laki, jota lukion fysiikanopettajamme ei onnistunut demoissaan kumoamaan. 😊)

Vai onko lauseesi sellainen, jonka kohdalla voi kysyä, milloin sen asian vastakohta on edes kerran tapahtunut? Voisiko vastakohtaa tapahtua toisenkin kerran, vaikka vain ihan vähäsen?

Miksei ohjelma jo lataudu - Miksei hissi jo tule...?!

Omaa kärsimättömyyden tunnetta on hyvä pysähtyä tutkailemaan. Se voi olla sinulle myös merkki siitä, että voimavarat ovat käymässä vähiin. Seuraava ohje on Hidasta elämää -sarjan stressinhallintakorteista: 

Toimi hidastettuna.

"Kun tunnet olosi stressaantuneeksi, tee jokin yksi asia hitaasti, kuin hidastetussa filmissä. Kun toimit lyhyen hetken ylikorostetun hitaasti, keskityt tekemiseen intensiivisemmin: aistit, huomaat ja koet enemmän."

Ensi kertaan!

Henna