Erilaisuus, voimavara vai konflikti?

#16 Ajattelun avaimia: Konfliktissa on aina kasvun ainekset. Kun erilaisia näkökulmia ja tarkoituksia niiden takana avataan, ihmiset oppivat toisistaan ja yhteistyö saa tilaisuuden vahvistua.

Hyvä, kiva konflikti 

Kaikissa (siis ihan kaikissa) työyhteisöissä on joskus ristiriitoja. Ja yhdistyksissä, taloyhtiöissä, perheissä... Ihminen on ihan kykenevä saamaan konfliktin aikaiseksi vaikka yksinään. Toimin työnohjaajana, coachina ja työyhteisösovittelijana. Erilaiset työpaikkojen konfliktit ja niiden avaaminen on työssäni arkipäivää.

Onneksi konflikti on siitä iloinen asia, että se on aina kasvun paikka. Siinä törmätään johonkin sellaiseen uuteen, jota ei itse vielä osaa. Eikä kaikkea ole pakko oppiakaan, mutta ristiriidan kohdalla voi pohtia, haluaako oppia.

Joskus voi vain kävellä pois. Osa konflikteista ratkeaa sillä. Mutta jos sama tai samankaltainen ristiriita on edessä uudelleen ja uudelleen, kannattaa siitä pysähtyä oppimaan.

Erilaisuus konfliktin taustalla

Kasvua alkaa tapahtua, kun saadaan keskustelussa nostettua esiin sitä mahdollisuutta, että toinen on vain erilainen. Ja millä tavalla hän on erilainen, ja mitä hyötyä siitä voi olla, jos työskentelet yhdessä hänen kanssaan.

Ja tosiaan, ihmeitä yhteisön dynamiikalle tekee jo tuo mahdollisuus. Todella pitkälle riittää ihmisen mielessä heräävä epäilyksen siemen siitä, että työkaveri ei ehkä olekaan täysipäiväinen mulkero ja myrkynkeittäjä, vaan saattaa olla ihan vilpittömästi ja erilaisella tavalla oma itsensä.

Se mielessä oleva mahdollisuus livahtaa itsellään sanattomaan viestintään ja sieltä käsin alkaa vaikuttaa vuorovaikutussuhteessa. Olen nähnyt sen tapahtuvan lukemattomissa ohjaustilanteissa (tai niiden seurauksena).

Erään työyhteisön tarina

Kävin edellä kuvattua prosessia läpi yhden työyhteisön kanssa. Ensin keskustelimme työyhteisön "hankalasta" ihmisestä. Kyseenalaistin melko monta tulkintaa siitä, miten "ihan varmasti tahallaan" ja "ikävästi" hän toimii työpaikalla. Ryhmä kuunteli ja alkoi itsekin keksiä vaihtoehtoja tuon hankalaksi koetun työkaverin motiiveiksi.

Kun kohtasin ryhmän uudestaan pari kuukautta myöhemmin, ilmapiiri oli tyystin toisenlainen. Se entinen hankalakin oli tällä kertaa mukana, ja keskustelussa nousi spontaanisti esiin, miten he tunnistivat itsessään ja toisissaan erilaisia ominaisuuksia, joita nyt nähtiin vahvuuksina. Enää ei puhuttu yhdestä ihmisestä, vaan puhuttiin kaikista ihmisistä, yksilöistä.

Samalla kuulin siitä, miten oli ollut kiireitä, mutta niistä oli selvitty keskittymällä työhön ja työkavereita arvostamalla ja kunnioittamalla. Niin käy, kun huomio ja energia voidaan käyttää työhön.

Kyllä oli työnohjaajankin sen tapaamisen jälkeen kevyt kävellä. Asiakkaani työnohjausprosessi oli jo nyt maksanut itsensä takaisin.

Ensi kertaan!
Henna

P.S. Täältä voit lukea lisää työnohjauksesta.